Ilotulitus on vuosituhansia vanha taidemuoto.
Ilotulituksella tarkoitetaan pyroteknisillä laitteilla, valaisulla, äänellä ja musiikilla aikaan satua ilotulitusnäytöstä. Ilotulitusnäytökseen voi sisältyä muitakin elementtejä kuten ohjelmaa, leikkejä, tulitanssia jne., mutta ilotulitus on aina pääroolissa. Esim. konsertti jossa käytetään pyroteknisiä tehosteita ei ole ilotulitus vaan yleisötilaisuus jossa esitystä tehostetaan pyroteknisesti.
Ilotulituksen juuret ovat muinaisessa Kiinassa, sen uskonnollisissa tavoissa jossa paukkuja käytettiin pahojen henkien karkottamiseksi. Ilotulitus on juurtunut kiinalaiseen kulttuuriin. Ruudin ja sen mukana ilotulitukset toi Eurooppaan Marco Polo 1200-luvulla. Siitä kehittyi eurooppalaisen yläluokan suosittu huvi, erityisesti anglosaksisessa maailmassa. Ilotulitukset esitettiin usein musiikin säestäminä ja taiteenlaji musiikki-ilotulitus on todella luotu Euroopassa. G.F. Händelin teos ”Firework Music” on tosiaan kirjoitettu esitettäväksi yhdessä ilotulituksen kanssa.
Japanissa Ilotulitustaide kehittyi toista latua. Ilotulituksesta (Hanabi) tuli kiinteä osa kulttuuria mutta fokus siirtyi täydellisen tähtipommin rakentamiseen. On kiehtovaa seurata perinteistä japanilaista ilotulitusta; ensin kerrotaan perusteellisesti kuka on rakentanut pommin ja miten, sitten ammutaan ja pommin auetessa koko yleisö huudahtaa ”ooohhh”. Alla olevassa videossa ammutaan 1200mm (48″) !!! kokoinen tähtipommi kohdassa 2:03
Nykyään ammutaan ilotulituksia joka maailman kolkassa juhlistamaan häitä, uutta vuotta, uskonnollisia pyhiä, juhlallisuuksia, merkkipäiviä jne. Kaikissa maanosissa ja useimmissa maissa järjestetään kansallisia ja kansainvälisiä kisoja. Näistä arvovaltaisin lienee ” Montreal International Fireworks Competition”. Katso mielellään v 2013 voittajan esitys.
Ilotulitus, musiikilla tai ilman, johon pätevä designeri on panostanut taitonsa, on taideteos. Sitä on miellyttävää katsella ja se herättää voimakkaita tunteita joita mielellään kokisi uudestaan.
Musiikki-ilotulitus on taidelajina verrattavissa oopperaan; kumpikin ovat ohikiitäviä korvan, silmien (ja tuntoaistin) elämyksiä. Elämykset koetaan hetkessä ja niitä ei voi ”kelata” takaisin ja vain muisto elämyksestä jää pysyväksi.
Ilotulitustaiteella ei yhtä paljon teoreettista taustaa kuin kuten filmillä, kuvataiteella tai oopperalla, joten on vaikeata vastausta kysymykseen, ”mikä on hyvä ilotulitus”. Sen sijaan on helppo vastata kysymykseen mikä ei ole hyvä ilotulitus.
Mikä ei ole hyvä ilotulitus?
- Nopeasti kasattu patatulitus, jossa on yksitoikkoisesti toisuu samat effektit. Monen mielestä on hauskaa kun taivas on täynnä rätinää, mutta mitähän katsoja tästä muistaa
- Valitettavan tavallinen tapa ”ampua raketteja” yksi kerrallaan kuuluu tämän otsikon alle. Tavassa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta ilotulitusta se ei ole.
- Tulitus jossa räiskitään värejä sikin sokin taivas täyteen. Tulitus saa näyttää tivolilta vain jos tämä on ollut säveltäjän tarkoitus.
- Tulitus jossa tapahtumat siirtyvät taivaan rannasta toiseen. Katsojalta menee niska poikki.
- Ilotulitus jossa soitetaan mitä tahansa taustamusiikkia. Hyvässä musiikki-ilotulituksessa tulituksen tulee olla sävelletty musiikkiin ja myös synkronoitu siihen. Musiikin ja tulituksen pitää tukea toisiaan ja kertoa samaa tarinaa. Irrallinen musiikki ilotulituksen aikana on kuin katselisi ohimarssivaa Suomen armeijaa samalla kun kuuntelee Stockhausenin musiikkia. (jollei vertaus avaudu katso oheinen demo)
Hyvä musiikki-ilotulitus
Musiikkitulituksessa ilotulitus säestää musiikkia. Asetelma on rinnastettavissa oopperaan. Tulitus puhuu samaa kieltä kuin musiikki ja yhdessä ne aikaansaavat enemmän dramatiikkaa ja vahvemman elämyksen. Musiikki-ilotulituksen säveltäjän pitää siis ymmärtää musiikin luonteen, rakenteen ja dynamiikan yhtä hyvin kuin hänen on tunnettava tulitteiden efektit ja miten ne toimivat. Musiikissa on oma sanomansa ja tunneskaalansa ja ilotulituksen on rytmillään, efektien käytöllä, väridynamiikallaan sekä tilan käytöllä luotava samaa tunnetta. Katso mielellään Johan Holländerin (Joho-Pyro) teos Pyronaalesta Berliinissä 2013.
On myös mahdollista säveltää musiikkia käytettäväksi ilotulituksen kanssa kuten Händelin ”Fireworks Music”. Voi myös ensin säveltää ilotulituksen ja tehdä siihen musiikin. Mutta tämä on jo monimutkaisempi juttu.
Muutama vihje hyvän musiikkitulitukseen liittyen
- Musiikki on näytöksen lähtökohta
- Tulituksen väriskaala ja efektien laatu seuraavat musiikin luonnetta ja dynamiikka. Katso tätä klassista esimerkkiä.
- Tulitus on synkronoitu musiikkiin. Lisäksi, jos synkronoinnin tekninen toteutus sen sallii voidaan vahvistaa musiikin jännitteitä niin kuin solisti jazz-musiikissa lisää jännitteitä ”venyttämällä” rytmiä.
- Turha monimutkaisuus ei paranna lopputulosta. Usein musiikkitulituksessa käytetään ”vähemmän ruutia” ja ”taivaan täyttämien” toimii lähinnä efektinä taikka loppuhuipentumana.
Hyvä tulitus ilman musiikkia
On itse asiassa vaikeampi luoda hyvä tulitus ilman musiikkia kuin sen kanssa.
Kuvittele että tulittajalla on iso 4:n jalkapallokentän kokoinen maalauskangas pystyssä edessään, ja hänen on maalattava tämä ilotulitteilla siten että kuvaelma kertoo katsojille kertomuksen jossa on dramaattinen kaari. Katso mielellään alku Espanjan tulituksesta 2013 Pyronaalessa. Tässä tehtävänanto oli tehdä 2:n minuutin tulitus ilman musiikkia käyttäen ainoastaan värejä keltainen ja liila. Hauska juttu jossa on huumoria ja yllätyksiä, eikö niin?
Muutama vihje ilotulituksista ilman musiikkia
- Tilan käyttö (eli miten täytät maalauskankaasi) ja värien tasapaino on ratkaisevaa. Valitse ampumajärjestys tarkasti. Luo hyvä finaali.
- Älä pelkää taukoja
- Jos käytät ns patoja (valmiita pattereita joka ampuu 50-100 laukausta noin 25-50 sekunnissa) pidä näitä maalauksen ”täytteenä” tai säestyksenä. Voidaan kysyä mitä dramatiikkaa on värikkäissä palloissa jotka nousevan taivaalle samanlaisina 40 sekuntia. Ammu isompia tulitteita patahässäkän yläpuolelle.